☆~ Hevoskuume kasvaa kasvamistaan.

Mulla on ollut hevoskuumeilua koko tän vuoden, mitä oon ilman omaa. Mulla on siis aivan ihana vuokrahevonen Mamma, mut jotenkin kun tottui omaan, niin varsinkin aluksi oli hassua ratsastaa toisen omalla. Oman hevosen hinku on ollut melko aaltoilevaa, mutta takaraivossa kuitenkin kokoaikaisesti.

Harmi vain, ettei ole nyt mitään mahdollisuutta, saati järkeäkään, ostaa omaa.

Liiankin sopiva kuva :'D

Kouluihin haku alkoi keskiviikkona ja mun pitäiskin rustata se hakemus lähipäivinä. Mielellään tänään. Ikävää aloittaa alusta, kun ei keväällä päässyt, mutta teen tälläkertaa muutaman asian eritavalla:

1. Kertaan matematiikkaa.

Tein aivan idiootin virheen viimeksi, kun en tätä hoksannut. Ja...

2. Luen tehtävänannon kunnolla!

Vielä ääliömmän siten, että en lukenut tehtävänantoa kokeessa tarpeeksi tarkasti ja lähdin tielle "veikkaa ja voita", eli päättelemään ja arvailemaan vastauksia! Paniikissa arvailu maksoikin sitten lie kuinka monta pistettä, kun "en tiedä" vastauksesta ei olisi mennyt miinusta..

3. En lue ennakkomateriaalia "hauki on kala"-menetelmällä.

Luin kyllä matskut moneen kertaan, mutta en kauhean hyvällä tyylillä.

4. Laitan 6 koulua hakemukseen.

Viimeksi laitoin vain 3...

5. En mene paniikkiin.

Nyt on jo vähän käsitystä, mitä voi odottaa tulevan.

Ja jälleen ajatukset pompsahtivat takaisin hevoskuumeeseen. Haluaisin ihan hirmuisesti irish cobin. Toki puoliverinenkin olisi mahtava, mutta katselin jo ennen Mantan ostoa, noita ihania tupsujalkoja. "Onneksi" mahdollisen opiskelijaelämän ja hevosen pitäminen (ilman rikkaita vanhempia/sukulaisia, tai muita sponssaajia) on lähes mahdotonta, joten hevosen hankinta siirtyykin lie kuinka monen vuoden päähän. Kyllä varmasti olisi todella kovalla työllä mahdollistakin, mutta ei siinä oravanpyörässä kerkeäisi siitä ihanasta otuksesta nauttia. Monet saavat itsensä jo melko solmuun opiskelun ja työnteon yhdistämisestä, niin lisääppä yhtälöön vielä oma hevonen ja burn outin ainekset ovat varmasti valmiit.

Tallilaisen kanssa juteltiinkin aiheesta ja se sanoikin, et varmasti syyllisyys kalvaisi paljon, kun ei aika yksinkertaisesti riittäisi kaikkeen. Päivät koulussa, illat/viikonloput  töissä, tai koulutehtäviä tekemässä. Töitä nyt on tehtävä jokatapauksessa, mutta oman hevosen ostaessa saisi olla melko kitukuurilla aivan kokoaikaisesti.

No, onneksi haaveilu ei maksa mitään.