Aika on mennyt hirmu nopeasti ja kaikenlaista on tässä kuukausien aikana tapahtunutkin. Niin hyvässä, kuin pahassa. Enimmäkseen kuitenkin hyvää, onneksi.
Vuokrailen vielä Mammaa. Nyt kesällä on tullut käytyä vähempi, kun on ollut paljon Pohjanmaalla, mutta nyt olisi taas tarkoitus palailla pikkuhiljaa "arkeen". Tänään ilman satulaa mennessäni hoksasin, että Mamman selästä on tullut sellainen kunnon pölypanssari housuihin, joka on aivan hemmetin liukas. En meinannut alkuunkaan pysyä selässä. Olen siis ne melko vähät kerrat hömpötellyt ilman satulaa ja siitä jää aina kunnon pölyt housuihin. Nyt on housut liossa ja huomenna uudet housut tallille. Ei ole viitsinyt aurinkoisina ja helteisinä päivinä mustia housuja pitää.
Kouluun en ikävä kyllä viime haussa päässyt, mutta parin viikon sisällä saa aloittaa sen rulianssin uudelleen. Jee! Nyt on vähemmän kouluja mihin hakea, mutta onneksi minun kolmeen "suosikkiin", joihin hain viimeksi, pystyn nyt syksylläkin hakea. Haluan siis päivätoteutukseen ja muutamassa koulussa näiden lisäksi, alkaisi vain monimuotona.
Onneksi etuna on se, että on jo kerran tehnyt kokeen ja osaa vähän paremmin valmistautua tälläkertaa. Eikä välttämättä jännitä niin paljon, kuin viimeksi.. Olin meinaan aika ylikierroksilla kokeen teon jälkeen. Tein siis kaikennäköistä hölmöä. En ikävä kyllä pysty kaikkia muistamaan, mutta pari tuli mieleen:
- Mietin mielessäni, että pitääpä käydä siellä verovirastossa pyytämässä se "free dancer"-verokortti. Luojan kiitos, en sentään sanonut sitä siellä verovirastossa.. En aivan, meinasi kyllä lipsahtaa.
- Näytin innoissani papereita ostaessani kahvia ärrältä.
- Kahvisekoilun jälkeen joku äiti vaunuineen kaatoi jonkun tikkarilaatikon ja siinä jonossa seisonut ulkomaalainen alkoi suureen ääneen huudella "eikö kukaan tuu auttamaan?!" Sellaisella jännällä aksentilla. Mulle tuli niin akuutti naurukohtaus et ryntäsin ovesta pihalle, kompastuin kynnykseen ja läikytin vähän kahvia sinne pihalle. Ei meinannut enää tulla naurustani loppua millään ja hirnuinkin koko matkan autolle asti. Muutama pappa siinä kyllä kauhuissaan katseli, et mitäköhän oon mahtanu vetää.
- Autolla sitten pistin tupakaksi ja ihmettelin et mihin ihmeeseen mä ne avaimet kerkesin tunkea. No virtalukkoon, kun olin jo avannut ovet ja ottanut tupakit sieltä autosta...
Pää siis ei ihan pysynyt kartalla. Oli varmaan joku prosessori ylikuumentunut.
Olen alkanut liikkumaan tosi paljon. Pitkiä lenkkejä kävellen, tai pyörällä. Lenkki innostus taisi alkaa siinä kesäkuun lopulla ja vieläkin lähden innoissani lenkille. Tänään teinkin pienen sijoituksen hyvinvointiini, ostamalla uimahalliin 10 kerran sarjarannekkeen. Olen aina tykännyt liikkumisesta, mutta jotenkin se vain jäi pois Järvenpäähän muuttamisen jälkeen.
Nyt olen taas innostunut liikkumisesta. Tarkoitus olisi piakkoin ladata salikorttiinkin aikaa, et pääsisi lihakset paremmin töihin. Olen nyt vain ulkosalla lenkkeillessä nautiskellut tosi hyvistä säistä ja nostellut kuntoa pikkuhiljaa.
Mielestäni aivan fiksua.
Huomenna olisi tarkoitus käydä aamusta tallilla ja sen jälkeen uimassa. Ootan tota uintia hirmuisella innolla. Illalla menen moikkaamaan kaveria Helsinkiin, joten tapahtumarikas päivä tulee olemaan.
No, ainakin saa paremmin unenpäästä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti