Mammasta tuli vuokrahepan sijaan ylläpitohevonen viime kesänä. Otettiin hyvän ystäväni kanssa Mamma ylläpitoon, joten hevoset ovat pysyneet normaalisti kuvioissa mukana.
Tammikuussa alkaa jotain uutta, jännittävää ja mitä olen odottanut jo liian kauan:
Aloitan viimeinkin opinnot!
Olen varmaan täällä blogissa kirjoitellut, miten haaveilen Sosionomin opinnoista. Sosionomihaaveet jäivät kuitenkin pikkuhiljaa pois ja viime keväänä työnkuvani muututtua, suunnitelmat selkenivät kunnolla. Musta tulee Sairaanhoitaja. Hain viime keväänä siis Sairaanhoitajaksi, mutta jäin harmittavasti 1,5 pisteen päähän varsinaisesta valintakokeesta.
Mutta nyt syksyn haussa minua lykästikin oikein urakalla!
Hakutoiveeni menivät näin:
1. Terveydenhoitaja, Laurea Tikkurila
2. Sairaanhoitaja, Laurea Tikkurila
3. Sairaanhoitaja, Laurea Hyvinkää
4. Terveydenhoitaja, Metropolia, Helsinki
5. Sairaanhoitaja, Metropolia, Helsinki
6. Sairaanhoitaja, Laurea, Porvoo
Terveydenhoitajan paikkoja hain siis myös siksi, että se on "kaksoispätevyys", eli saat Terveydenhoitaja Amk:n ja Sairaanhoitaja Amk:n pätevyyden. (Sairaanhoitajan pätevyyden samassa saavat myös Kätilöt ja Ensihoitajat).
Esivalintakokeen pisteiden perusteella jäin todella kauas mahdollisista Terveydenhoitajan pääsykokeista. Tikkurilan ja Hyvinkään Sairaanhoitajan pääsykokeista jäin todella pienellä erolla ulkopuolelle: Tiksi 0.3 pistettä ja Hyvinkää 0.2 pistettä. Porvoon Sairaanhoitajan kokeeseen pääsin kuitenkin heittämällä ja olin onneni kukkuloilla. Valintakoekutsu sähköpostin luettuani oli pakko kirkaista, ei voinut olla todellista! Kun olet kolme ( ! ) edellistä hakua henkisesti ruoskinut itseäsi "et tule koskaan pääsemään esivalintakoetta pidemmälle"-mantralla, jo pelkkä valintakokeeseen pääsy tuntui uskomattoman upealta.
Pistän pääsykoe-prosessin kokonaan toiseen postaukseen, koska muuten tästä tekstistä tulisi pitkä kuin nälkävuosi.
Kävin siis Sairaanhoitaja-linjan pääsykokeessa ja tässä vaiheessa olin haudannut haaveet Terveydenhoitajaksi pääsystä. Olin kuitenkin onnesta soikeana, sillä en pidä Sairaanhoitajaa mitenkään huonompana tutkintona, kuin Terveydenhoitajaa. Tuloksia odotettiin muistaakseni kolme ikuisuudelta tuntuvaa viikkoa. Seurasin facebookissa ryhmää "Soteli lukupiiri" ja kanssakuumottelin siellä muiden kanssa, kuinka mahtoi koe mennä. Olin juuri ollut pelaamassa, kun facebookiin tuli ilmoitus uudesta julkaisusta ryhmässä. Istahdin autoon ja aloin lukemaan. Laurean tulokset olivat julkaistu ja ihmisille oli alkanut tulla ilmoituksia myönnetyistä opiskelupaikoista Opintopolkuun. Tunsin, kuinka sykkeeni alkoi nousta ja miten sormet tuntuivat spagetilta kaivaessani nettipankin avaintunnuksia esiin lompakosta. Kirjauduin sisään, enkä ollut uskoa silmiäni nähdessäni tämän ilmoituksen:
Ensimmäisenä mieleen tullut ajatus oli, että nyt meni kutsu väärälle ihmiselle. Kun lopulta tajusin, että totta se oli, pääsi pieni itkukin helpotuksesta ja onnesta. Kaikki se tuska, piinalliset odotukset ja lopulta pettymykset oli palkittu ruhtinaalisesti.
Odotan koulun alkamista innolla, mutta samalla vähän jännittäen. On iso muutos hypätä aktiivisesta työelämästä vähän syrjemmälle, koska keikkatahtia on pakko vähän rauhoittaa. Muuten tulen palamaan loppuun ennen puoltaväliä. Terveydenhoitajan opinnot ovat 4 vuoden uurastus, enkä odota, että tie tulisi helppo olemaan. Varmasti tulee vaatimaan verta, hikeä, ärräpäiden päästelyä ja kyyneliä, että saan tutkinnon suoritettua kunniallisesti loppuun. Pitää vain pitää mielessä ovet, joita uusi tutkintonimike avaa, niin voi todeta lopussa kiitoksen seisovan. Koulun alkuun on muuten enää 21 päivää, jännittävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti