Kun saat rämmittyä itsesi läpi esivalintakokeesta, pääset toiseen vaiheeseen, eli
Varsinaiseen valintakokeeseen.
Tämä on siis oppilaitoksessa järjestettävä valintakoe. Nämä ovat varmasti koulu/linjakohtaisia, mutta kerron tässä nyt vain sen kokeen, mihin itse osallistuin. Ilmeisesti joissain oppilaitoksissa on ollut vielä tämäkin vaihe jokin nettikoe, mutta siitä en osaa kertoa mitään.
Osallistuin siis Laurean Porvoon kampuksen Sairaanhoitaja-linjan pääsykokeeseen. Kaikki Laurean varsinaiseen valintakokeeseen osallistujat tulivat Tikkurilan kampukselle, huolimatta siitä, minkä kampuksen kokeeseen olivat osallistumassa. Eri kampuksien ja linjojen kokeet olivat eri päivinä ja hyvin porrastetusti, joten homma oli hyvin suunniteltu etukäteen, eikä tarvinnut ahdistua yleisestä väenpaljoudesta ja ruuhkasta. Kokeeseen ilmoittautuminen alkoi meillä n. 12.30. Mukaan tarvitsit passin, tai kuvallisen henkilökortin. Ohjeessa sanottiin, ettei ajokortti, tai kelakortti kelpaa. Eli ensin ilmoittauduttiin paikalle ja sen jälkeen ohjattiin tuutorien luokse, jotka antoivat lapulla paikan ja ajan, milloin kokeen pääsee suorittamaan. Minun kokeeseen oli aikaa muistaakseni 1,5 tuntia, mutta tutustuin yhteen toiseen pääsykokeeseen tulleeseen ja lähdettiin Dixiin kahville. Aika meni siinä mukavasti töissä jutellessa, molemmat lähihoitajia, mutta eri "linjoilla".
Itse kokeessa, meitä otettiin samaan tilaan 3 hakijaa. Koe alkoi "päättely- ja ongelmanratkaisu/matikka"-tehtävillä, jotka siis tehtiin perinteisenä paperikokeena yksin, ilman materiaaleja. Muistaakseni tehtäviä oli 2 sivua, olisikohan ollut yht. 20 tehtävää? Aikaa tähän annettiin 4 minuuttia. Tehtävät eivät olleet kovin vaikeita, mutta 4 minuuttia on melko lyhyt aika ja toimivatko aivosi kunnolla sellaisessa paikassa. Ilmeisesti aivoraukkani eivät ihan lopullisesti menneet kipsiin. Selvä paineen-/stressinsieto testi
Seuraavaksi oli vuorossa ryhmähaastattelu. Kaksi henkilöä oli haastattelemassa meitä ja jotka siis valvoivat koko kokeen. Toinen kysyi kysymyksiä ja toinen teki muistiinpanoja. Kysymyksiä kysyttiin meiltä vuorotellen, joten kaikki vastasivat. Kysymykset olivat aika perushuttua; mitä odotat ammattikorkeakoulu opinnoilta/ missä näet itsesi 5 vuoden päästä/ mikä on ammatillinen haasteesi?" yms.
Sen jälkeen oli vuorossa ryhmäkeskustelu. Aiheeksi annettiin "sosiaali- ja terveysalalla työssä jaksaminen". Esitin heti lisäkysymyksen, että voidaanko miettiä esimerkiksi sitä parantavia keinoja? Ohjeeksi annettiin, että saamme itse määritellä keskustelun suunnan. Koska kanssakeskustelijani olivat melko hiljaa ja toisen sanoessa, että "sä voit aloittaa", niin aloitin keskustelun miettimällä työssä jaksamista parantavia tekijöitä. Puhuin erittäin rauhallisesti, että muut kerkeäisivät miettimään jotain ja pystyisivät ottamaan kopin aiheesta. Taisin loppupeleissä itse olla aika paljon äänessä, yrittäen peittää kanssakeskustelijoiden tuumaustauot. Kuitenkin hekin saivat äänensä kuuluviin keksittyä ja olin tyytyväinen itseeni. En vaikuttanut liian hyökkäävältä, muut saivat äänensä kuuluviin, en puhunut päälle ja komppasin muiden esittämiä juttuja.
Varsinaisesta valintakokeesta jäivät oikein hyvät fiilikset. Tilanne jännitti huomattavasti vähemmän, kuin esivalintakokeen teko. Tuloksia jännitimme Soteli-lukupiiri ryhmässä varmaan kolme viikkoa. Olivat muuten vielä kuumottavammat viikot, kuin esivalinnan tuloksia odotellessa.
Koe menikin osaltani niin hyvin, että pääsin heittämällä Terveydenhoitaja-linjalle sisään. Olisin pisteiden perusteella päässyt jokaiseen hakemaani kohteeseen, joten onneksi olin laittanut ensimmäiseksi sen paikan, mihin oikeasti eniten halusin.
Monta kertaa hain, mutta viimeinkin se palkittiin. Vinkkini onkin, ettei kannata heti lannistua, uutta hakua vaan kehiin. Itselläni neljäs kerta onnisti. Itse ohjeistaisin muutenkin antamaan hakuprosessille aikaa. Jos siis tuntuu siltä, että opiskeluhalua olisi, kannattaa alkaa hakemaan. En ole varmasti ainoa ihminen, joka joutuu noin monesti hakemaan ennenkuin pääsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti