Tallilla kävi hauska kommellus, kun olin menossa hakemaan Mammaa sisälle. Mamman tarhakaveri oli jäänyt sisälle liikutuksen jälkeen, eli Mamma oli yksin tarhassaan. No menin tarhaan otsalamppuineni. Pyrin aina välttämään hevosen "spottaamista" ja häikäisemistä. Ihmettelin, että olipas Mamma aralla päällä kun ei meinannut antaa kiinni. Sammutin lampun ja heppa päästi lähelle. Mietin mielessäni että mitäköhän hormooneja se Mamma on vetänyt, kun oli niin korkean tuntuinen. Oli pakko sytyttää lamppu ja katsoa uudelleen. Eihän se Mamma ollut, vaan yksi toinen lämppäri! Kippurassa nauraen toivotin hepalle hyvät illanjatkot ja tsekkasin muut tarhat. Pian Mamma jo löytyikin.
Jaksoin tänään ratsastaa kauemmin kuin sunnuntaina ja meni kyllä paremmin. Sunnuntaina naapuri puunasi painepesurilla omalla markillaan ja sekös oli jännittävää Mamman mielestä. Ei mitään järjetöntä vääntöä tarvinnut suorittaa, mutta painepesuri toi jännittyneisyyttä. Päätin puolikuntoisuuden vuoksi päästää itseni ja hevosen helpommalla ja pysyin ravissa poissa sieltä.
Takaisin tähänpäivään..
Mamma oli tänään tosi kiva, mutta oli melko jäykkä oikeaan kierrokseen. Olen huomannut saman joskus ennemminkin, mutta siitä on hetki aikaa kun olisi ollut noin selkeästi rautakangen nielleenä. Lopputunnista alkoi notkistumaan. No, pitää taas alkaa vetristämään Mammelssonia. Menny viimeiset pari viikkoa ihan pipariksi liikutuksen osalta, kun on ollut kaikenlaista ohjelmaa tai sitten kipeänä. Flunssa on onneksi hellittänyt viimeviikkoisesta ja iltaohjelmat pitäisi olla pulkassa tältä erää, nyt voi siis keskittyä touhuamaan iltaisin Mamman kanssa. :) <3


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti